maanantai 1. elokuuta 2016

Malja on vielä puoliksi tyhjä - Savonlinnalle tarvitaan uusi koulutuksen malli

Ollessani viime viikolla usean päivän ajan Savonlinnassa, se tunne huokui vielä kaikkialla. Se oli suuri pettymyksen, katkeruuden ja surun tunne. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Matti-Pekka Parkkinen sanoi eräässä puheessaan, että tämä aika kokea opettajakoulutuslaitoksen menetyksen suru tarvitaan, mutta uutta kaivataan. Savonlinnalla oli iso urakka jo ennen Itä-Suomen yliopiston päätöstä lopettaa Savonlinnan kampus, välttää kriisiytyminen. Venäläisten matkailijavirtojen hiljeneminen ja investointien väheneminen olivat jo omiaan tuomaan menetyksen tunnetta. Ja odotus Parikkalan kansainvälisen rajanylityspaikan suhteen on edelleen olemassa.

Syksyn käynnistyessä alkaa kuitenkin vimmattu uuden hakeminen ja entisten kehittäminen. Kaupunginjohtaja Janne Laine esitteli sidosryhmätilaisuudessa kaupungin strategian kärjet. Strategiaan kuuluu liikenteen, koulutuksen, teollisuuden ja elinkeinoelämän asiat. Hän esitteli myös opettajakoulutuksen kompensaatiopaketin, jossa muun muassa luotetaan nykyisen Mikkelin ammattikorkeakoulun voimaan antaa Savonlinnassa korkeakoulutasoista koulutusta lastentarhaopettajille, liikunnanohjaajille, terapeuteille, turvallisuustyöntekijöille ja koulukuraattoreille sekä sosiaali- ja kuntoutusalan monille ammattiryhmille. Tämä mahdollistuu entistä paremmin, mikäli hallitus toteuttaa kelpoisuusvaatimusten uudistamisen näillä aloilla.

Kuten teollisuusneuvos Marjukka Aarnio Saimaa Summitin koulutusseminaarissa totesi, Saimaa on mahdollisuus osaamisen ja kulttuurin aloilla. Kulttuurin alalla sen paikka on jo vahva. Nyt tarvitaan yhtä vahvaa innovatiivisuutta ja sen konkretisointia koulutukseen. Itä-Suomessa on vuosisatoja totuttu rajoihin, niin henkisessä kuin maalisessa mielessä. Nyt tarvitaan yhdessä tekemistä, joka on uusi mahdollisuus. Taidot, osaaminen, luovuus, innovatiivisuus, verkostot, koulutus, tieteellisyys syntyvät yhdessä. Siksi rajat ovat nykyisin monessa näissä aiheissa mahdottomuus ja yhdessä tekeminen on mahdollisuus.

Fysiologi Eric Chiavi puhui seminaarissa tulevaisuuden olevan entistä laaja-alaisempaa ajattelua ja sisältävän monenlaisia verkostoja sekä virtuaalisia ja konkreettisiakin kohtaamispaikkoja. Professori Jorma Enkenberg esitti loppuyhteenvetona käsitteen Saimaan yliopisto -konkretisointia. Saimaan yliopisto voi olla kesäyliopisto, se voi olla kampus Savonlinnassa, se voi olla koulutuksen vientiä ja myymistä, se voi olla digikoulu ja kolmen lukukauden koulutusta ja siihen kuuluu vahva peruskoulutuksen jatkuva kansallinen kehittäminen. Tämä ajatus on hyvä pohja uudelle. Tarvitaan ryhmä kaupungin, koulutuksen ja tieteen ihmisiä kokoamaan tästä seuraava Saimaan yliopiston koulutuksen sisältö, jonka jälkeen malli asetetaan vuorovaikutukselliseen paikallisen, alueellisen ja valtakunnallisen sekä kansainvälisen joukon eteen. Saimaan yliopisto voi olla säätiön omistama tai toisen yliopiston tytär, se voi olla kansainvälinen tai kansallinen. Se täyttää ”hyvän ruoan” laatumerkit. Se on tuore, ajattelullisesti uusi puhdas innovaatio, sillä on omat sesongit ja maku sekä se on vastuullinen toiminnassaan. Silloin malja on jo puoliksi täysi.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Perustulon useat kansainväliset kokeilut

Sitä luulee olevansa jotenkin etulinjassa suomalaisen perustulon kehittelyssä. Tämä luuloni osoittautui vääräksi kansainvälisessä ICSW:n konferenssissa Soulissa. Siellä oli useita työryhmiä ja symposiumeja perustulon kokeiluista ja ratkaisuista maailmassa. Se antoi vähän nöyryyttäkin sille, että suomalaisen perustulon kokeilusuunnitelmat, niin paljon kuin ne tänä keväänä saivatkin osakseen kansainvälisessä mediassa, eivät sittenkään ole ainutlaatuisia.

Suomessahan ollaan parhaillaan laatimassa Kelassa perustulokokeilua vuosille 2017 - 2018. Tänä vuonna hallitus tulee päättämään lopullisen tai lopulliset kokeilumallit ja kokeiluasetelman. Näyttää sille, että täydellinen perustulon kokeilu ei ole realistinen eikä taloudellisesti mahdollinen. Samoin negatiivisen tuloveron malli jäänee kokeilematta. Sen sijaan malli, jossa lähes kaikki nykyiset sosiaaliturvan etuudet yhdistetään perustuloksi voi olla oikea etenemistie. Olemme viisaampia kesän jälkeen, kun kokeilun lakiesitys valmistuu parlamentaariseen ja sidosryhmäkeskusteluun.

Perustulon kansainväliset tavoitteet ovat pitkälti samoja kuin mihin Suomessakin pyrimme. Perustulolla pyritään selkeyttämään tukijärjestelmää, keventämään byrokratiaa, poistamaan työn ja sosiaaliturvaetuuksien välisiä yhteensovittamisen ongelmia sekä ehkäisemään ns. väliinputoamista. Kokeilun tulisi antaa tietysti riittävän hyvä vastaus siihen, kenelle perustulo kuuluisi, mikä olisi sen taso, mikä olisi sen suhde muuhun sosiaaliturvaan ja miten se rahoitettaisiin. Suomessa on keskusteltu paljonkin siitä, onko perustulo vastikkeellista ja miten se aktivoisi työhön. Sen tulisi tehdä satunnainenkin työn teko kannattavaksi ja mahdollistaa erilainen itsensä työllistäminen. Toisaalta on pelätty, että rahan jakaminen perustulon omaisesti passivoi ja syrjäyttää sekä heikentää ennaltaehkäisevien palvelujen tarvetta ja edistää erityisesti nuorten syrjäytymistä.

Kanada ja Hollanti olivat seuranneet kokeilujensa kautta perustulon vaikutuksia erilaisiin palveluihin ja kansalaisten käyttäytymiseen. Nämä tulokset osoittivat, että kokeilun tulee Suomessakin tuoda esille rahan ja palvelujen tarpeen väliset yhteydet. Kanadalaiset kokeilut ovat antaneet tietoa perustulon vaikutuksesta ihmisten terveyspalveluihin, kiinnostukseen kouluttautua tai subjektiivisiin hyvinvoinnin tuntemuksiin. Perustulolla nähtiin olevan vaikutuksia myös perheväkivallan esiintymiseen tai lääkkeiden käyttöön tai kuntoutuksen tarpeisiin. Nämä näkökulmat ovat niitä, jotka ovat hyvin tärkeitä seurata myös suomalaisessa perustulokokeilussa. Jos perustulolla pystytään ehkäisemään lääkkeiden suhteellisen korkeaa käyttöä tai vähentämään väkivaltaa, kun turvallinen toimeentulo on taattu ilman hallinnosta tulevaa rasitetta, on tällaisilla tekijöillä suuret kansantaloudelliset vaikutukset inhimillisestä hyvinvoinnin paranemisesta puhumattakaan. Kanadalainen perustulokokeilu osoitti muun muassa päivystyssairaanhoidon tarpeen vähenemistä, sairaanhoidon käyntien vähenemistä ja positiivista vaikutusta riskiryhmien koulunkäynnin jatkamiseen verrattuna verrokkiryhmiin. Liian optimistinen ei kannata ennakkoon olla, vaan ottaa perustulon sosiaalinen vaikutus suomalaisessakin perustulon kokeilussa vahvasti mukaan.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Pakolaisuus on Euroopan ja koko maailman kysymys

Osallistumiseni ICSW:n maailman konferenssiin Etelä-Koreaan Souliin oli merkityksellinen kahdestakin syystä. Toinen liittyi puheenvuorooni pakolaisuudesta Suomessa. Toinen liittyi tämän laajan konferenssin maahanmuuttopainotteiseen ohjelmaan.

Ensiksikin turvapaikanhakijoihin Suomessa. Minulla oli mahdollisuus kuvata esityksessäni, mitä Suomessa tapahtui 4.9.2015, kun yhtäkkiä meille tulikin Tornion kautta Ruotsista tuhansia turvapaikanhakijoita ja tulo jatkui syksyn 2015 ja edelleen kevään 2015 aikana, joskin silloin jo hiljentyneenä. Me olimme kyllä seuranneet Keski-Euroopan pakolaisvirtoja ja tuloa erityisesti Italiaan ja Kreikkaan, mutta emme kuvitelleetkaan, että tuhansia ihmisiä haluaisi tulla syksyllä talvea vasten kylmään Pohjolaan. Suomi on ottanut kiintiöpakolaisia, joiden määrä ollut 35 kertaa pienempi eli noin tuhat vuosittain kuin tämän ajanjakson aikana Suomeen tullut pakolaisten määrä.

Toinen oli yleinen havainto siitä, miten moni maa on ollut ja tulee olemaan maailmanlaajuisesti pakolaiskysymysten edessä. Toisille maille tämä oli aivan uusi kysymys. Toisille maille jo tutumpi, mutta yhteiskuntaan integroitumisen suhteen kaikille maille edelleen haasteellinen asia. Useat puheenvuorojen käyttäjät käyttivät lisäksi melko huolettomasti pakolaiskäsitettä. Meillä puhutaan turvapaikanhakijoista, pakolaisista ja kiintiöpakolaisista. Maahanmuuttajat ovat näiden rinnalla yleinen käsite Suomeen tulevista ulkomaalaisista.

Kun olin kertonut, millaista asennetta tämä näinkin suuri tulijamäärä suomalaisissa herätti, olivat monet kiinnostuneita kuulemaan. Monissa maailman maissa tilanne on samalainen asenteellisesti. Toisaalta oli ja on kansalaisia, jotka vapaaehtoisesti toivat vaatteita, huonekaluja ja muuta materiaalia yli 130 perustettuun vastaanottokeskukseen eri puolille Suomea ja auttoivat turvapaikanhakijoita jo tässä vaiheessa integroitumaan lähiyhteisöön, kouluun, kylään, kirkkoon tai harrastusten pariin sekä tietysti kieliopintoihin. Kotouttamisen positiivisuus näkyi myös turvapaikanhakijoiden asenteissa. Mutta oli myös kielteistä asenteellisuutta, joka näkyi polttopulloiskuina turvapaikanhakijoiden kuljetukseen tarkoitettuihin busseihin sekä vastaanottokeskuksiin, yleisen osaston mielipiteinä ja katujoukkoina, joiden tehtävänä oli suojella omaa perhettä tai kylän osaa erityisesti nuorilta turvapaikanhakijamiehiltä. Epäluottamusta saattoi olla myös toisin päin. Turvapaikanhakijoiden oma turhautuminen lisäsi tyytymättömyyttä Suomen oloihin. Useat olivat pettyneet jo tulovaiheessa. Kaikki kerätty raha oli annettu matkanjärjestäjille, jotka lupasivat matkasta turvallisemman kuin se loppujen lopuksi oli. Tuhansia on kuollut näillä täysillä kumivenematkoillaan, kuten tiedämme. Kaikkein pahinta on ollut tietysti odottaminen.

Suomen kaltaisen maan tehokkuus verrattuna maailman laajuiseen turvapaikkatilanteeseen näkyi selvästi. Sisäministeriö, maahanmuuttovirasto, SPR ja lopuksi myös kunnat olivat tehokkaita yhteistyön tekijöitä. Tämä prosessin osa, kun turvapaikan hakijat tulivat Suomeen ja heidät saatiin perustettuihin vastaanottokeskuksiin, on ollut maailmanlaajuisestikin korkeatasoista. Myös muut Euroopan maat antoivat puheenvuoroissaan erityistä kiitosta vapaaehtoisjärjestöille, erityisesti Punaiselle Ristille. Tämä osoittaa, että vapaaehtoisen ja virallisen järjestelmän yhteistyö oli onnistumisen parasta osaa.

Kaikissa maissa ongelmaksi näyttää nousevan odotusvaiheen liiallinen pituus saada virallinen oleskelupäätös ja toiseksi kansalaisten asenteet. Jos kansalaisten asenteet ovat kovin jyrkät, integroituminen ei voi onnistua ja väkivalta kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä korostuu. Se ei mahdollista onnistunutta opiskelua, asunnon saamista tai työllistymistä. Yhteenvetona voi sanoa, että turvapaikanhakijoiden osalta kysymys on loppujen lopuksi ihmisarvosta, sosiaalisesta tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista. Monessa puheenvuorossa nousi esille myös niiden turvapaikanhakijoiden tulevaisuus, jotka eivät ole saaneet oleskelulupaa eivätkä pääse kotouttamisen piiriin. Mihin he menevät ja ovat menneet? Tämä asia on jäänyt myös Suomessa arvailujen varaan. Osa heistä palaa ja osa heistä on paperittomina edelleen Suomessa.

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Valtionhallinto murtaa toimintatapojaan

Luettuani viimeistä valtiovarainministeriön tiedotetta, tuntui oikeasti sille, että muutos tapahtuu. Iso laiva vaan kääntyy hitaasti ja vaatii kärsivällisyyttä. Suurimmat muutokset tulevat olemaan digitalisaatiossa, normien purussa ja asiakaslähtöisyydessä yhden luukun periaatteella.

Täytyy alkuun tunnustaa, että olen huono tietohallinnon hyödyntäjä. Edelleen isot ”dokarit” tulostuu, koska silloin ne on helpompi lukea. Olen ehkä myös huono etsimään olemassa olevaa tarpeellista tietoa kaikesta tiedon virrasta ja määrästä. Olen huolestunut tietoturvasta ja siitä, miten pystymme palvelemaan sähköhäiriöissä ja silloin, kun ”koneet kaatuvat”.

Mutta luettuani Valtionkonttorin raportin ”Valmiina digikiriin” ja valtiovarainministeriön selvityksen julkisten palvelujen digitalisoinnista, aloin uskoa kaiken olevan myös omalta osaltani mahdollista. Digitalisoinnissa onnistuminen lähtee ajattelun uudistamisesta. Kyse ei siis olekaan ensisijassa tekniikasta ja teknologiasta, vaan siitä että minulla ja muilla julkisen sektorin työssä olevilla on asenne asiakaslähtöiseen työhön.

Aluehallintovirasto, verovirasto, Tulli, Maanmittauslaitos, me kaikki olemme kansalaisia varten. Tehtävämme on siis tehdä sellaisia lupa- ja valvontaprosesseja, että luovumme turhasta ja lähdemme katsomaan, millaisia palveluja asiakkaat tarvitsevat. Hyvä esimerkki on Vero ja Kela. Verohallinnossa ryhdyttiin oma-aloitteisesti ajattelemaan perustehtävää, verojen kantoa niin, että se on sujuva asiakkaalle. Samalla tuottavuus ja asiantuntijuus kohdentuvat asioihin, joita ei voi digitalisoida ja joita asiakas tarvitsee oman asiantuntemuksensa lisäämiseen. Kelan verkkopalveluissa oli viime vuonna 13,1 miljoonaa henkilöasiakasta ja Omakantaa käytti 5,1 miljoonaa asiakasta.

Digitalisaation kyydissä on siis kaksi asiaa: asiakas oman asiansa asiantuntijana ja toimijana ja organisaation toimintakulttuurin suuri muutos. Organisaation kulttuurin muutos, mitä se on? Se on luottamuksen rakentamista työntekijän ja asiakkaan välille, vaikka kyseessä on valvonta, tarkastus tai lupa. Se on kärsivällisyyttä asiakkaan suuntaan. Digitalisaatio tarkoittaa asiakkaan roolin kasvamista omassa asiassaan. Asiakas on jatkossa entistä isommassa vastuussa siinä prosessissa, jossa tulos on lupa tai valvonnan johtopäätös. Digitalisaatio tarkoittaa sitä, että työntekijä tulee ulos organisaation ison verhon takaa ja ajattelee itse isosti.

En malta olla siteeraamatta Skypen perustajan Niklas Zennströmin sanoja: ”Stop being a big company. Start acting like a small one, like a start-up!” Asiakkaan, vaikkapa luvan hakijan kulmalta katsottuna Itä-Suomen aluehallintovirasto on nimeään myöten iso, tuntematon möhkäle. Entä jos asiakas huomaisikin, että ”se on tarkastaja Liisa Lemmetyinen, joka tekee tämän koko valvonnan vain minun vuokseni ja minun hyväkseni. Ja minä olen siinä valvontaprosessissa yhtä tärkeä asiakas niin kuin minun asiakkaat ovat minulle.”

Mitkä ovat valtion digitalisaation kärjet? Hallitus on omassa ohjelmassaan asettanut tavoitteeksi käyttäjälähtöisyyden. Se on hyväksynyt kuusi hanketta, joihin on varattu kaikkiaan 100 miljoonaa euroa. Pakko tällä on jotain syntyä! Yksi hanke on luvat ja valvonta, jossa kootaan teollisuusyritysten ja erilaisten tapahtumien järjestäjien luvat ja niitä antavat viranomaiset yhteen. Tämä hanke koskee aluehallintovirastojen ympäristölupia ja ainakin alkoholihallinnon lupia. Toisena hankkeena on kemikaalivalvonnan yhteinen tietokanta. Kolmas on sosiaali- ja terveydenhuollon Omahoito- tietokanta, jossa kukin kansalainen voi laatia oman hyvinvointisuunnitelman ja toteuttaa hoidon tarpeensa arvioinnin. Yhden luukun periaate – hanke tarkoittaa kansalaisen ja julkisen hallinnon asiakkaan entistä parempaa mahdollisuutta käyttää hyväksi kaikkea olemassa olevaa tietoa. Ensimmäisenä rahoituksen sai kansallinen tulorekisterihanke. Tämä helpottaa erilaisten etuuksien hakemista ja maksamista ja tekee päätöksistä asiakkaille entistä läpinäkyvämpiä. Kaksi muuta hanketta ovat valtion taloushallinnon palvelukeskuksen ohjelmistorobotiikka vähentämään rutiinitöitä talous- ja henkilöstöhallinnossa sekä asunto-osakerekisterihanke vähentämään asuntokaupan kuluja.

Kun jotakin asiaa kovasti luvataan, suurimmat epäilijät toteavat: ”Tuon kun näkis!” Tässä digitalisaatiossa voi olla epäilijöitä samalla lailla. Mutta me emme valtionhallinnossa voi itse olla vastustamassa, jos työmme muuttuu paremmaksi ja jos asiakas on itse omassa asiassaan mukana. Digitalisaatio, asiakaslähtöisyys ja palvelualttius kuuluvat vääjäämättä samaan kehittämiskoriin.

tiistai 6. lokakuuta 2015

Onko VR:llä vain liiketaloudellinen vastuu?

Jos olemme tähän asti täällä itäisessä Suomessa jotenkin olettaneet, että Valtion rautateiden tehtävä on muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla osaltaan huolehtia yhteiskunnallisesta vastuusta eli siitä, että ihmiset pääsevät työhön, opiskelemaan, hoitamaan asioitaan tai palvelujen luo, on tällainen oletus unelma vain. Tai jos jotenkin ajattelimme, että Valtion rautatiet tuovat tänne itäiseen Suomeen tavaroita ja elinvoimaa ja yrittäjät sijoittavat tänne hyvän liikenneinfran nimissä liikkeitään ja teollisuuttaan, olemme jälleen olleet hakoteillä. Täyttä unelmaa.

Kaikki alkoi Haukivuoresta runsas vuosi sitten. Haukivuori menetti kerralla kaikki junaliikenneyhteydet. Jälleen tänään kuulimme uutisia. Aamun aikainen junavuoro Mikkelistä Helsinkiin ja Helsingistä Mikkeliin loppuu ensi kesään mennessä. Lipunmyynti Mikkelissä loppuu, Joensuu-Varkaus-Pieksämäki junaliikenne loppuu ja Joensuu-Nurmes junaliikenne loppuu.

Tämä kyllä tekee ihmisten ja elinkeinoelämän elämisen Itä-Suomessa entistä hankalammaksi. Olemme Haukivuoren osalta kiinnittäneet useasti huolta siihen, että kun Haukivuoren asemalla ei pysähdy enää junan junaa. Tämä on muun muassa iäkkäiden palvelujen saatavuus- ja saavutettavuus ongelma. Samoin nuorten opiskelu- ja harrastusmahdollisuudet kapenevat. Iäkkäät eivät saa myöskään läheisten ja ystäviensä seuraa, josta näin vanhusten viikolla voi eritoten muistuttaa.

Joukkoliikenteen kokonaisuutta harkittaessa tulisi erityisesti kiinnittää huomiota palvelutaso-ohjauksen vahvistamiseen sekä parempaan koordinaatioon. Muutoin koko Itä-Suomi on motissa. Rahat annetaan raiteille, mutta junavuorot lakkautetaan, tuntuu epäloogiselle. Valtion rautateiden strategiassa ei nähtävästi ole yhteiskunnallisen vastuun mittareita liiketaloudellisen ja toiminnallisen vastuun mittareiden ohella.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Sote-uudistus on uuden hallituksen näytön paikka

Uusi hallitus ilmoittaa valmistelevansa SOTE-järjestämisratkaisun kuntaa suurempien itsehallintoalueiden pohjalta. Alueita olisi yhteensä enintään 19. Lisäksi hallitus toteaa, että ”kansanvaltaisuuden turvaamiseksi SOTE-alueita johtavat vaaleilla valitut valtuustot”.

Esitys sosiaali- ja terveydenhuollon nykyistä isommista rakenteista on kiistattomasti oikea, jos kunnat eivät Suomessa kasva isoimmiksi. Suurin osa Suomen kunnista on niin pieniä, etteivät ne kykene hoitamaan resursseja vaativaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa tehokkaasti, riittävästi ja tasapuolisesti. Useimmat kunnat eivät halua kuitenkaan hallinnollisesti yhdistyä ja siksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen tarvitaan isommat hartiat. SOTE -uudistuksessa avainasemassa on peruspalvelujen ja erikoissairaanhoidon saumaton yhteistyö.

Toteutuuko integroitu sosiaali- ja terveydenhuolto sisällöllisesti, toimintavoiltaan ja kustannuksiltaan tehokkaasti ja tuottavasti hallituksen esittämällä mallilla? Rakenneuudistus vie aikaa useampia vuosia lainsäädäntömuutoksineen sekä rahoitus- ja omaisuusjärjestelyineen. Seuraava mahdollisuus järjestää valtuustojen vaalit olisi aikaisintaan kunnallisvaalien yhteydessä vuonna 2017. Toinen iso kysymys on järjestämisvastuun ja tuotannon välinen suhde. Kun hallitusohjelma korostaa valinnanvapautta ja palvelusetelikäytännön voimakasta lisäystä, voivat nämä tavoitteet tarkoittaa asiakkaista käsin lähteviä avoimia markkinoita. Lisäksi on päätettävä myös siitä, saavatko tulevat SOTE-alueet ratkaista, tuottavatko ne palveluja itse vai tilaavatko yksityisiltä toimijoilta. Kaikki nämä isot kysymykset vaativat pikaisia ratkaisuja, jos oletetaan SOTE-mallien toimivan käytännössä jo 2018.

Useat kunnat ja maakunnat ovat lähteneet jo tekemään sisällöllistä uudistustyötä huolimatta siitä, mikä on hallituksen strateginen päätös rakenteiden suhteen. Etelä-Karjalassa ja Pohjois-Karjalassa on tehty ja ollaan tekemässä yhteistä perusterveydenhuollon, sosiaalihuollon ja erikoissairaanhoidon mallia maakuntapohjalle. Jotta tämä hyvin edennyt sisällöllinen uudistustyö ei jää odottamaan rakenneuudistuksen loppuun viemistä, voitaisiin palveluja ensin toteuttaa olemassa olevien toimivien rakenteiden pohjalta. Kuntien ja sairaanhoitopiirien välinen päätöksentekojärjestelmä on jo olemassa. Väliaika voitaisiin hyvin toimia Eksoten eli Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveydenhuollon mallilla ja luoda sisällöllistä yhteistyötä ja ennaltaehkäisevää toimintaa.

Sairaanhoitopiirien kokoisilla alueilla on edellytykset tehdä joustavasti yhteistyötä kuntien kanssa terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavissa muissa asioissa kuten työllisyys-, koulutus-, asumis-, maahanmuutto- ja vapaa-ajan palvelukysymyksissä tuntien paikalliset olosuhteet. Kunnan vastuulla oleva hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen voidaan tehdä kunnan, sote-alueen, yksityisten palvelutuottajien sekä järjestöjen yhteistyönä. Jos tavoitteena on vaikuttavuus, tehokkuus ja taloudellisuus, tulee toiminta järjestää koordinoidusti ja mahdollisimman vähillä ja yksinkertaisilla vastuu- ja yhteistyösuhteilla. Tavoitteena tulee olla myös asukkaiden osallistaminen ja vaikutusmahdollisuuksien lisääminen. Näihin periaatteisiin ja tavoitteisiin pyritään muun muassa Pohjois-Karjalan kuntien ja sairaanhoitopiirin yhteisessä SiunSote –palvelutuotantomallissa.

Elli Aaltonen Ylijohtaja, Itä-Suomen aluehallintovirasto Tiina Laatikainen Professori, Itä-Suomen yliopisto

maanantai 25. toukokuuta 2015

Aluehallintoa tulee yksinkertaistaa

Tavoitteena on oltava aluehallinto, joka haittaa asiakkaan toimintaa mahdollisimman vähän.

Valtion aluehallinto tuntuu usein olevan syyllinen niin yritysten vaikeuksiin kuin kansalaisten huonoon kohteluunkin. Aluehallinnnon alasajosta puolestaan haetaan ratkaisua kansallisen kilpailukykyvyn parantamiseen ja valtiontalouden kestävyysvajeen korjaamiseen.

Tuore valtion aluehallinnon selvitys tarjoaa rakennevaihtoehtoja uudelle aluehallinnolle. Seuraava hallitus määrittää, miten uudistus etenee, jos muutos päätetään tehdä.

Uudistustapoja pohdittaessa keskitytään nyt rakenteisiin, ei aluehallinnon tehtäviin tai työn tekemisen uusiin tapoihin. On mietitty ely-keskusten ja aluehallintovirastojen yhdistämistä, valtakunnallista aluehallintovirastoa, tehtävien siirtoa maakuntaliitoille ja maantieteellisten rajojen uusimista.

Valtion aluehallintovirasto toimii nykyisin kuudella alueella hoitaen kahdeksan ministeriön määräämiä tehtäviä. Yli 200 lakia ja 250 tulossopimusasiaa luovat puitteet työlle.

Viraston arkeen kuuluu uskomattoman laaja kirjo asioita ympäristöluvista eläinsuojelun valvontaan, kuntien peruspalvelujen arviointiin, broilerien kasvatustiheyden ilmoittamisiin, maanpuolustuskursseihin, vanhustenhuollon valvontaan ja oppilaiden oikeusturvaan.

Aluehallintoviraston tehtäviin sisältyy myös valtionavustusten ja kunniamerkkien myöntämistä, työsuojelutarkastusten tekemistä, yksityisen toiminnan lupien myöntämistä, alkoholivalvontaa ja paliskuntien rajojen vahvistamista.

Aluehallintoa pitää uudistaa. Uudistaminen on nähtävä osana koko valtionhallinnon uudistamista.

Hallinnon uudistaminen keskittyy liikaa pelkästään organisaatio- ja aluetarkasteluun, jolloin todelliset toiminnalliset ja taloudelliset hyödyt jäävät saavuttamatta. Uudistuksen tulisi perustua asiakkaan tarpeisiin, olipa asiakas sitten kunta tai kuntalainen, yrittäjä tai yritys.

Tarvitsemme kahteen suuntaan toimivaa aluehallintoa. Tavoitteena tulee olla aluehallinto, joka lupa- ja valvontatehtäviään hoitaessaan haittaa asiakkaan toimintaa mahdollisimman vähän. Lisäksi tavoitteena tulee olla tunnistaa asiantuntijuutta tarvitsevat palvelut, joissa toimintaympäristöllä on suuri rooli.

Nykyaikaisen aluehallinnon pitää yksinkertaistaa ja sähköistää toimintaansa. Sen tulee minimoida asian hoitamisesta aiheutuva vaiva ja toiminnan on oltava ripeää ja yksinkertaista. Valvonnan pitää olla ennakoivaa ja ratkaisukeskeistä.

Palveluiden sähköistämisen esteenä ovat olleet tietohallintohankkeiden huonot tulokset. Suurimmat ongelmat ovat ympäristö- sekä sosiaali- ja terveyssektorin luvissa, joissa hukataan koko ajan voimavaroja tietohallinto-ongelmien vuoksi.

Kun tietosisältö on monimutkaista, tekniikka ei voi sitä selventää – se pelkästään sähköistää. Tätä nykyä ei tosin sähköistäkään – hankkeet seisovat liian usein paikallaan.

Lupa- ja valvontatehtäviä arvioitaessa tulee tarkastella koko suomalaista lupa- ja valvontafilosofiaa.

Tarvitaanko kaikkeen toimintaan lupa vai voisiko toiminnan edellytykset täytettyään vain aloittaa toiminnan ja rekisteröityä oma-aloitteisesti toiminnan harjoittajaksi? Tarvitseeko kaikkea toimintaa valvoa? Vai voisiko valvonta olla pistokokeenomaista, ilmoituksiin pohjautuvaa ja riskeihin keskittyvää?

Jos sanktiot olisivat riittävä suuria ennaltaehkäisemään väärinkäytöksiä, valvontaa voitaisiin vähentää huomattavasti. Valvontajärjestelmä perustuu nyt epäluottamukseen, vaikka suomalaiset on tutkimuksin todettu yhdeksi maailman luotettavimmista kansoista.

Keskeistä uuden aluehallinnon muodostamisessa on palvelukanavien uudistaminen ja hallinnon tehtäviä koskevan lainsäädännön läpikäynti. Osa tehtävistä voidaan siirtää suoraan sähköisiin kanaviin, osa voidaan keskittää ja samalla sähköistää.

Osa työstä perustuu asiantuntijuuteen ja asiakkaan mukana olemiseen. Työ hoidetaan tällöin alueellisesti ja paikallisesti. Palvelujen intensiteetti on syvä ja asiantuntijuus suuri. Alueellisten olosuhteiden merkityksen ymmärtäminen ja paikallistuntemus johtavat hyvään, asiakaslähtöiseen lopputulokseen.

Elli Aaltonen ja Minna Karhunen

Aaltonen on ylijohtaja Itä-Suomen aluehallintovirastossa ja Karhunen on ylijohtaja Etelä-Suomen aluehallintovirastossa.

Kirjoitus on julkaistu 18.5.2015 HS Vieraskynä-palstalla.